"Tää varmaan sopii sulle nyt..."

"Sä oot laihtunut. Laihtunut ihan silminnähden. Syötkö sä enää mitään?"
"Siskorakas, pidä oikeasti huoli itsestäsi!"

Mä kuuntelen noita joka päivä ollessani vanhempien luona... mutta en usko paskan vertaa siitä, mitä he puhuvat.
Minä, laihtunut?
Ja PASKAT!

Me käytiin isosiskon ja äidin kanssa läpi kirpputorille vietäviä vaatteita, ja suurin osa mun myytävistä vaatteista on niitä ns. superskinny -vaatteita; vaatteita joita oon ostanut lastenosastoilta, 23-tuumasia farkkuja koska ne oli ainoat jotka nippanappa pysyi päällä ja silti piti vyötä kiristää.
Äiti levitteli niitä farkkuja mun eteen ja huokaili "ei kukaan ihminen käytä tällaisia vaatteita! Nää ei mahdu kellekään!"
Äiti tonki vaatekasoja ja esitteli niitä mulle; "no tää varmaan mahtuu sulle nyt, tää ei oo mikään luurankovaate."
So Thank you so fuckin´ much!!
Muutenkin niin pirunmoinen kehonkuvakriisi.

Noh, mutta jotenkin on alkanut taas tämä "ei tee mieli mitään, miksi söisinkään" -kausi.
Oma koira on nyt mulla kämpillä seurana, joten myös liikuntaa tulee paljon.
Ja tämä kausi - rehellisesti sanoen olen ns. superriemuissani siitä!
Pitäisikö?
Ehkä ei.

Mitä tämä paska on jo tehnyt minulle?
Vaikea-asteisen osteoporoosin.
Nikamamurtumia.
Luunmurtumia, jotka syntyvät äärimmäisen herkästi.
Hampaat - missä kunnossa ne ovat?
Iho, hiukset, mieliala - kaikki tuntuu putoavan.

Mutta.
Mikä on ihanampaa kuulla kuin nuo sanat: oletko sä laihtunut?